TÄSTÄ SE ALKOI
Pari kuukautta on mennyt elämänpuun varjossa ja kaikki alkoi siitä, että Lahden diakonian instituutin Theatrum Olgan ja Sinfonia Lahden yhteisprojektina oli valmistumassa Kalevi Ahon Hyönteisoopperasta visualisoitu sinfoniateos Ihminen kuin hyönteinen. Kalevi Ahon Hyönteisooppera on sävelletty vuosina 1985-1987 ja sen libretto pohjautuu tsekkiläisten kirjailijoiden Karel ja Josef Capekin Hyönteiselämää -näytelmään. Libreton ja musiikin perusteella Diakonian instituutin opiskelijat ohjaaja Lasse Kantolan johdolla olivat luoneet pohjan visuaaliselle ilmeelle, johon Lealiisa Kivikari, niin ikään libreton pohjalta, loi ajatuskiteitä. (lähde: Ihminen kuin hyönteinen käsiohjelma)
Koulutuskeskus Salpauksen tarpeistonvalmistajille tarjottiin mahdollisuutta osallistua tähän projektiin, koska teoksen valmistumisen edetessä oli todettu, ettei Lahden Sibeliustalon kuoroparvella voinutkaan olla varjokuvissa ihmisiä, vaan varjokuvien tulisi muodostua liikutettavista hahmoista. Tehtävä otettiin vastaan ja sovittiin, että näistä tulisi meidän valmistuvien tarpeistonvalmistajien opinnäytetyöt.
Ryhmällemme esiteltiin tuleva teos lyhyesti ja kerrottiin, millaisia varjokuvia tarvittaisiin. Jokainen sai valita itselleen toivotuista varjokuvahamoista itselleen sopivimman tai mieluisimman. Itse valitsin aiheekseni vielä tässä vaiheessa tuomion-/elämänpuuna esitellyn ja toivotun varjokuvan. Ensimmäisessä palaverissa ohjaaja Lasse Kantolan ja hänen assistentinsa Outi Räsäsen kanssa selvisi, että puu tulisi olemaan elämänpuu, joka tulisi mahdollisesti esityksen alussa sotakoneen ampumaksi ja lopussa se puhkeaisi viheriöimään. Puulta toivottiin, että siinä olisi liikkuvia osia ja että se olisi kaksimetrinen. Näillä lähdettiin sitten työtä toteuttamaan ja niin elämäpuusta ja varsinkin sen varjosta tuli hetkeksi iso osa elämääni.
 |
| Kuva: Sonja Siikanen, Hyönteissinfonian mainoskuvitusta |
