ELÄMÄNPUU ESITYKSESSÄ
Elämänpuun nosto
Ensimmäiset harjoitukset Sibeliustalossa toivat eteen puun noston korkeuksiin. Harjoitusten alkuun kävin mittaamassa valokeilan alareunan, jotta osaisin nostaa puun oikeaan korkeuteen, ja siitä sitten kiinnittämään rimoja puuhun. Olin varannut mukaan Meccano-lelujen muoviosia, pikakiristimiä, pultteja, muttereita ja aluslevyjä, mutta myös varoiksi nippusiteitä. Ensimmäinen ongelma tuli siitä, että varaamani pultit olivat liian lyhyitä ja ensimmäisen harjoituksen ajaksi jouduin kiinnittämään pikakiristimet nippusiteillä puuhun kiinni. Toinen ongelma paljastui heti harjoitusten lopuksi: muoviset Meccanon osat eivät tulisi kestämään rasitusta, vaan ne venyivät jo ensimmäisen harjoituksen aikana.
Puu keikkui korkeuksissa ja minua pelotti, että kaikista varotoimenpiteistä huolimatta puu kaatuisi ja läsähtäisi kangasta vasten ja repisi kankaan mukanaan pudotessaan alas rumpujen päälle. Hiukan helpotti ajatella, ettei orkesteri ollut vielä paikalla, joten tuhot jäisivät materiaalisiksi. Ja kun puu sitten viimein päätyi valokeilaan, niin siitäpä eivät näkyneet kuin tukipuut ja itse puu katosi korkeuksiin; valokeilan alareuna olikin muuttunut sillä välin kun kiinnitin tukipuita. Helpotti valtavasti tietää, että seuraavana päivänä voisin käydä sahaamassa tukipuista puolisen metriä pois ja puu keikkuisi sen jälkeen aina sen puoli metriä alempana.
Kiinnitin seuraavana päivänä pikaliittimet vanneraudalla puuhun kiinni. Leikkasin vanneraudasta sopivat palat ja taivutin niitä sen verran, että ne sopivat aikaisempiin reikiin ja samalla tein tilaa pika-kiristimelle, jotta sen saisi kiinnitettyä puuhun kiinni.
Tässä sitten ollaan työn touhussa, ja koska puu oli jo Sibeliustalolla, niin siellä sitten se korjattiinkin. Koska orkesteri harjoitteli salissa, puu oli pitänyt jättää käytävälle ja onneksi sieltä löytyi sopivasti pari pöytää, joiden väliin puun sai tukevasti paikoilleen työskentelyn ajaksi. Mutta tulipa tämäkin koettua: olen siis istunut Sibeliustalon lattialla pehvallani keskellä kirkasta päivää.
 |
| Kuva: Riikka Ihalainen |
Kun tukipuut olivat taas kiinnitettyinä puuhun, niin puu nostettiin kuljetusvaunuun siten, että rimat menivät hyllytasoista läpi ja kaksi rimaa oli pohjalevyn lokerossa ja yksi jäi sen eteen. Nyt puu keikkui puoli metriä alempana, mutta kuten kuvasta näkyy, niin korkealla se on edelleen. Kuvassa on puun nukettaja ja oikean mittasuhteen saamiseksi, niin hän oli noin 1,70 metriä pitkä. Ihan ei puu sitten jäänyt keikkumaan siihen aluksi oletettuun 1,70 metriin, mutta eipä se kauaksikaan jäänyt.
Esityksissä, valkokankaan edessä ja takana
Tässä sitten elämänpuu ennen varsinaista esitystä valkokankaan takana odottamassa siirtoa valokeilaan.
Puu kuvattuna varjokuvana katsomosta; tässä valokeila on vuorostaan liian ylhäällä ja puun runko jää piiloon. Harjoituksissa valokeilan korkeus vaihteli melkoisesti, mutta näytöksissä se pysyi paremmin paikoillaan ja puu tuli sopusuhtaisemmin esiin.
 |
| Kuva: Riikka Ihalainen |
Kuva esityksen alusta, jossa puussa ei ollut vielä lehtiä...
 |
| Kuvakaappaus classicLive: Aho: Sinfonia nro 7 - Hyönteissinfonia |
... ja näytöksen lopusta, jossa elämänpuu on puhjennut lehtiin.
 |
| Kuvakaappaus classicLive: Aho: sinfonia nro 7 - Hyönteissinfonia |
